Leipoilua

Aamusta lähtien on ollu yhtä hulivilinää, mutta onneksi alkaa viikonloppu!

Huomenna on mummon 73-vuotissynttärit ja mennään koko perheen voimin mantsiin juhlistamaan tätä :)
Tein sitte aamulla suklaa-tuorejuustokakun Valion reseptillä. Ei tainnu onnistuu, ku en osannu ennakoida sitä liivatteen käyttöö :| Huomenna näkee onko siitä syötäväks! :)

Päivällä kävin miun koiran (Nipsu) kanssa lenkillä ja kipasin hakemassa työpaikalta työvuorolistan. Nyt ku on oma autoki nii pääsee pörräämään kaikkialle riippumatta porukoiden menoista! :) Ja kävin siinä samalla reissulla hakemassa postista Oriflamen paketin ja kun pääsin kotiin, pitihän se rueta leikkimään uudella kajaalilla ja ripsarilla. Ekaa kertaa kokeilin semmosia siivekkeitä silmänurkissa, ihme että osasin! Harvoin meikkaan räväkästi, normi on semmonen hillitty. Pitää se välillä oikein kunnolla repästä kunnon sotamaalaukset naamaan!

Sitte iltapäivän puolella kävin hakemassa siskot koulusta ja käytiin hetki pyörähtämässä toisen mummon luona. Kun tulin kotiin, oli niin vetämätön olo että en jaksanu tehä muuta ku makaa vaa sohvalla ja kattoo telkkaa. Illasta miun poikaystävä sit kävi, ja se vietti ison osan aikaansa niinkuin aina, siskojeni seurassa. Minä vain taas katsoin telkkaa siinä vieressä. Myöhemmin poikkis lähti ja mie jäin vaa sohvalle makaamaan! Laiska! :D

Mutta joo, siskot rupes kahtoo Happy Feet:iä, niin meinasin itsekkin mennä. Huomennaha menee kuitenki koko päivä mantsissa nii paras rueta aikaseen nukkuu. Ja jos näkis poikkista loppuillasta (jos kerkeen)

Tältä sen kakun pitäis näyttää, jospa huomenna tulis kuva omasta kakusta ;)

Tämmönen sotamaalaus siitä päiväsestä tuli sitte :)

Ja tässä lopuksi, kaunis hörökorvani, Nipsu (papillon)

Mutta huomenna palaillaan ;)

Marika

Yäääh!

Ei se auta ku vaa alottaa tää koko blogi uudestaan ku oli kaikkee turhaa sontaa aikasemmin :s

Elikkäs oon 18v kaksoitutkintoa opiskeleva naisen alku Pohjois-Karjalasta. Ja ens viikon alusta mulla alkaa 8kk:n lukuloma! JESS! :) ja eiku vaa töihin sit suoraan nii saan rahaa...

Hassulta tuntuu kirjottaa tällee ku tuntuu että ei sitä kuitenkaa kukaan lue. (hieman itsesääliä) Mutta siis, kerron enemmän itsestäni nyt kuitenkin. Miun luonteeseen on vaikuttanu PALJON koko kouluajan koulukiusaaminen/yksinäisyys, mutta olen omasta mielestäni hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen vaikka olenkin kokenut paljon syrjintää elämäni aikana. Tuntuu välillä että mie oon jotenki vääränlainen verrattuna muihin, kaikki muut on miun yläpuolella. Johtuuko se miun persoonasta vai oonko mie oikeesti vaa nii paha ihminen että kukaan ei halua viettää miun kaa vapaa-aikaa? Sitä en tiedä, ikuinen mysteeri.

Miun päivät kuluu koulussa/töissä, lentopalloharjoituksissa ja poikaystävän seurassa. TODELLA harvoin käyn kenenkään tutun luona tai edes ulkona kahvilla. Periaatteessa miun elämässä ei oo mitään kunnollisia kaveri/ystävyyssuhteita. Tai siltä aina tuntuu kun istun kotona perheen kanssa ja toivoisin että olisi edes joku joka soittaisi miulle extempore että lähtisin vaikka lenkille tai kahville hänen kanssaan.

Tällä hetkellä miun tärkeimmät ystävät ovat miun omasta lentopallojoukkueesta, ja toivon että en menettäisi heitä! Haluaisin elämän jossa minulla olisi todellisia sydänystäviä, ei hyvän päivän tuttuja :s Jonkun kenen kanssa jaan ilot ja surut (HUOM! jaan kyllä poikaystäväni kanssa kaiken mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan) Tunnen olevani vain se hyvän päivän tuttu, kenelle voi soittaa silloin kun ei ole muutakaan mahdollisuutta tehdä jotain erityistä. Olen se viimeinen oljenkorsi. :s

Lenttisharkoissa saan onneksi olla oma itseni! Tai toivottavasti joukkuekaverit eivät olisi eri mieltä :)

Mutta jatketaan sit ens kerralla :)

Palaillaan, Marika